Blogit:

Tässä blogissa käsitellään urheilumaailman tapahtumia ja ilmiöitä nuoren urheiluromantikon näkökulmasta. Blogissa julistetaan urheilun ilosanomaa ja tarjotaan lukijalle hetken hengähdys kaikesta ylimääräisestä. 

 

VIIMEINEN ETAPPI - POIKA ANSAITSEE PYSYVÄN KODIN

 

Niinhän siinä sitten jälleen kävi, Tappara pelaa Liigan finaaleissa viidennen kerran viiden vuoden sisällä.  Tällä kertaa vastaan asettuu nälkäinen, kiekkoa ihailtavalla tavalla kontrolloiva kalakukkolauma Kuopiosta. Valmentaja Pekka Virran käskyttämä Kalpa on äärimmäisen sulavasti luisteleva ryhmä, joka on jo nyt lyönyt luun jokaisen asiantuntijan kurkkuun. Kauden alussa Kalpa rankattiin lähes jokaisen kiekkoa seuraavan toimesta sijoille 10-13, eikä mestaruudesta kuultu puhuttuvan kuin korkeintaan optimistisimpien fanien keskusteluissa. Kalpan finaalipaikka on kiistatta yksi tämän vuosituhannen sensaatioista.

 

Ensimmäinen finaaliottelu Tampereella osoitti, että Tappara on valmis. Joukkue loi tukun hyviä paikkoja, eikä Kalpaa päästetty juhlimaan vastaavilla kuin ani harvoin. Tällä kertaa Kalpa onnistui kuitenkin käyttämään harvat paikkansa äärimmäisen tehokkaasti, kun taas sinioranssien hyökkääjät joutuivat yksi toisensa jälkeen pettymään Liigan kenties parhaimman maalivahdin, Eero Kilpeläisen, edessä. Mikäli kirvesrinnat jatkavat pelaamista samalla tasolla, Tapparafanien keskuudessa ei ole syytä huoleen. On hyvin epätodennäköistä, että Liigan vaarallisin hyökkäyskalusto jatkaisi maalipaikkojen tuhlailua tiistaina nähdyllä tavalla.

 

Koska maalit ratkaisevat, Kalpa johtaa sarjaa nyt 1-0. Seuraava kamppailu käydään Niiralan montun lentokentän kokoisessa kaukalossa, jossa kuopiolaisten vahvuudet, kova liike ja kiekkokontrolli, pääsevät parhaiten esille. Savolaisilla on enemmän tilaa avata tamperelaisten keskialueen sumppu. Jussi Tapolan johtaman valmennusryhmän on löydettävä keinot Kalpan pelin rikkomiseen, sillä enää Tapparalle ei riitä pelkkien kotiotteluiden voittaminen. Lisää päänsärkyä porkkanapöksyille tulee aiheuttamaan tuttu herra, joka ei peittele kostonhimoaan. Kirvesrinnoista kesken kauden lähtöpassit saanut Arttu Ilomäki on sanonut suoraan haluavansa näyttää, millaisen kalan Tappara päästi uimaan haavistaan. Tiistain ottelun perusteella Ilomäen puheet eivät ole pelkkää sananhelinää.

 

Tiistain ottelusta olisi mahdoton kirjoittaa ilman, että mainitsee Henrik Haapalan taidonnäytettä. Lempäälän pienen suuren miehen esityö Tapparan ensimmäisen maaliin oli silkkaa erotiikkaa. Myös muut avainpelaajat Kristian Kuuselan ja Jukka Peltolan johdolla näyttivät olevansa valmiita uusimaan viime kauden mestaruuden.

 

Ensimmäisen ottelun yleisömäärä Hakametsässä oli vain hieman päälle 6000. Mestaruutta tavoitteleva ryhmä tarvitsee faniensa tukea enemmän kuin kertaakaan tämän kauden aikana. Poika ansaitsee pysyvän kodin ja nyt on aika osoittaa, että se koti on Tampereella. Yhdessä voimme pitää huolta siitä, että lauantaina halli täyttyy sinioranssista väristä ja kannatus kuuluu Kuopion torille saakka! 

 

 

KIEKKOKIIMAA TAMPERELAISITTAIN

 

Lätkäpiireissä tavataan sanoa, että kevät on jääkiekkofanin parasta aikaa. Tänä keväänä tamperelaiset ovat saaneet kiekkojumalilta aikaisen joululahjan, kun Tappara ja Ilves vääntävät pudotuspeleissä vastakkain. Kaupunki elää ja hengittää jääkiekkoa. Paikallisväännöt näkyvät työpaikoilla, kouluissa, katukuvassa sekä varsinkin sosiaalisessa mediassa.

 

Tamperelaiset ovat näyttäneet muulle Suomelle mallia siitä, kuinka huikeaan pudotuspelisarjaan tulee suhtautua. Varsinkin ulkomaisista futisderbyista tutut ”fanien” järjestämät tappelut ja muut käytöshäiriöt loistavat poissaolollaan. Omaa joukkuetta kannustetaan intohimoisesti, mutta samalla myös vastapuolta kunnioitetaan. Hyvähenkistä naljailua tapahtuu puolin ja toisin, mutta ylilyönnit ovat jätetty pois, ja hyvä niin. Hyvänä esimerkkinä toimivat täyteen ahdetut pubit, joissa näkyy yhtä lailla niin sinioransseja kuin vihreäkeltaisia pukukokonaisuuksia.

 

Sitten kaukalon tapahtumiin. Viime viikon otteluissa taktista tahtipuikkoa heilutti, ehkä hieman yllättäen, etukäteen altavastaajaksi leimattu Ilves. Etenkin kaksi ensimmäistä ottelua olivat pääosin tupsukorvien hallussa, mutta jo lauantain ottelussa puolustava mestari näytti heräämisen merkkejä. Maanantaina Tappara osoittikin parasta osaamistaan ja vaikean alun jälkeen hallitsi ottelua tavalla, joka ei jättänyt jossiteltavaa. Jatkoa ajatellen jopa voittoakin tärkeämpänä voidaan pitää tähtipelaajien heräämistä. Esimerkiksi runkosarjan maalipörssin voittanut Veli-Matti Savinainen näyttää löytäneen pelihuumorinsa ja keskittynee jatkossakin pelaamiseen kiukuttelun sijaan.

 

Tähän asti tasaisissa merkeissä edennyt sarja uhkaa nyt lipsua Ilveksen näpeistä, mikäli Tappara pelaa jatkossa samalla tavalla kuin maanantaina. Edellisviikolla Ilves pystyi rikkomaan Tapparan pelinrakentelun lähes täydellisesti, mutta maanantain ottelussa kirvesrinnat vyöryivät tupsukorvien trapin yli vaivattomasti. Mikäli Ilves-käskyttäjä Karri Kivi ei löydä keinoja sinioranssin vyöryn pysäyttämiseksi, joukkueen taival päättynee tämän kevään osalta tähän. Lähihistoriasta löytyy kuitenkin tarinoita, joissa Kiven käskyttämät joukkueet ovat nousseet vastoinkäymisistä voittoon, joten mitä vain voi vielä tapahtua.

 

Kävi sarjassa miten tahansa, molempien leirien kannattajat saavat olla erittäin ylpeitä itsestään. Eikä manselainen kiekkoherkku tähän sarjaan lopu. Välieriin jatkaa joko itseluottamusta uhkuva, suurimman mestarisuosikin juuri kaatanut Ilves tai vaikeudet selättänyt ja pelinsä löytänyt väkivahva Tappara. Joka tapauksessa Keskustorin tapahtumakalenteriin kannattaa jättää alustavasti tilaa huhtikuun lopulle.

 

 

 

VUORISTORATAA JA TÄYDELLISTÄ DOMINOINTIA - TAMPERELAISJOUKKUEIDEN RUNKOSARJA 2016-17

 

Kauden 2016-17 runkosarja oli toisen tamperelaisjoukkueen osalta yhtä riemumarssia, kun taas toisessa päässä Hakametsää se oli yhtä vuoristorataa. Tampereen ylpeyden aiheet lähtevät kannujahtiin hyvin erilaisista asetelmista, Tappara sijalta 1 ja Ilves sijalta 10. Käydäänpä edesmennyt runkosarja läpi ja muistellaan, miten kyseisiin asetelmiin on päädytty.

 

Vaikeuksien kautta voittoon

Ilveksen kausi runkosarjan osalta hakee vertaistaan. Kausi sai surkuhupaisen käänteen jo ennen alkuaan, kun kannattajat joutuivat jännittämään joukkueen sarjapaikan puolesta. Alkukaudesta tupsukorvien kultakypärä tuntui olevan kirottu, kun sen kantaja yksi toisensa jälkeen löysi itsensä sairastuvalta. Epäonnistumisilta ei vältytty myöskään pelaajamarkkinoilla, kun ulkomaalaishankinnat osoittautuivat toinen toistaan pahemmiksi pettymyksiksi. Sitten olikin jo vuorossa case Keränen ja sadan tonnin sakot. Harvoin näkee yhden joukkueen kärsivän yhtä paljon loukkaantumisista, huonosta tuurista ja muista vastoinkäymisistä. Kun listaan lisätään vielä epävarmuus omistajakuvioista, itselleni herää kysymys: Mitä pahaa Ilves-fanit ovat tehneet ansaitakseen kaiken tämän? Eikö vähempikin riittäisi?

 

Edellä mainittujen seikkojen valossa Ilveksen kymppisijaa ja viimeistä pudotuspelipaikkaa voidaan pitää hatun noston arvoisena suorituksena. Nuori, melko kapealla kärjellä operoinut joukkue selätti vaikeudet ja äityi runkosarjan lopussa pitelemättömään vireeseen. Hatun noston ansaitsevat myös fanit, jotka jaksoivat jälleen kerran seistä omiensa takana.

 

Tupsukorvien peli oli loppukaudesta ennennäkemättömän kypsällä tasolla. Joukkue pelasi suurella sydämellä, käänsi tappioasemat voitoksi ja osoitti henkistä lujuutta pitämällä johtoasemansa otteluiden loppuvaiheissa. Joukkueesta löytyi paljon nuoria läpimurtopelaajia, kuten Otto Koivula, Juho Liuksiala sekä joukkueen kärkipakiksi loppukaudesta noussut Olli Vainio. Maalivahti Antti Lehtonen nousi Ilveksen tärkeimmäksi pelaajaksi pudotuspelipaikkaa metsästettäessä ja Jerry D’Amigo on elävä todiste siitä, että Ilveskin voi onnistua ulkomaalaishankinnoissaan.

 

Karri Kiven luotsaama Ilves lähtee tavoittelemaan paikkaa auringossa yhtenä Liigan kuumimmista joukkueista. Viime aikaisten esitysten perusteella Ilveksellä on täydet edellytykset kaataa Porin Ässät. Joukkuetta voidaan pitää jopa kevään mustana hevosena ja pitkästä aikaa perinteisen seuran purjeisiin puhaltavat positiiviset tuulet.

 

Teräksistä dominanssia vailla huolen häivää

Hallitsevan mestarin esitys runkosarjassa 2016-17 oli mykistävä. Runkosarjan voitto 13 pisteen erolla seuraavaan, pistepörssin kaksoisvoitto, maalipörssin voitto, kauden pisin tappioputki kahden ottelun mittainen. Tappara oli paikka paikoin täysin ylivoimainen ja joukkue näytti tiedostavan faktan myös itsekin. Kirvesrinnat napsivat voittoja rutiinisuoritusten ja murskaavan ylivoimansa turvin, aivan kuin itseään säästellen. Usein näytti siltä, että otteluiden ensimmäiset erät menivät tamperelaisten osalta lämmitellessä ja paikkoja availlessa. Kun vastustaja oli karannut parin maalin johtoon, Tappara kuroi rinnalle ja runnoi lopulta ohi.

 

Joukkueen suurimmat vahvuudet löytyivät tuttuun tapaan toimivasta pelitavasta ja laajasta ratkaisurintamasta. Tapparalla on terveystilanteen salliessa neljä kenttää, joista jokainen pystyy ratkaisemaan ottelun. Laajuuden lisäksi myös kärki oli poikkeuksellisen terävä. Henrik Haapala ja Veli-Matti Savinainen miehittivät kaksi ensimmäistä sijaa pistepörssissä, minkä lisäksi Savinainen pokkasi maalipörssin voiton.

 

Tapparan pitkäjänteinen menestys perustuu kovaan työntekoon ja uusien vastuunkantajien kehittämiseen. Tällä kaudella kukkaan ovat puhjenneet muun muassa Haapala, Dominik Hrachovina, Aleksi Salonen sekä Pelicansista ryövätty Sebastian Repo. Nuoret pelaajat saavat kypsyä rauhassa ja ottaa oppia raudanlujilta ammattilaisilta, kuten Saravon Pekalta ja kapteeni Jukka Peltolalta, joiden esimerkin ansiosta työnteon rima hipoo katon rajaa.

 

Suurin kysymysmerkki Tapparan kohdalla on joukkueen viimeaikaiset, melko mitäänsanomattomat, peliesitykset. Joukkue on tehnyt otteluissa juuri sen verran kuin on tarvinnut, mutta miten käy otteluiden vaatimustason noustessa? Mikäli runkosarjasta tuttu höntsy-moodi jää päälle, ensimmäisissä otteluissa kyyti voi olla yllättävänkin kylmää. Kyse on kuitenkin menestymään tottuneista raudanlujista ammattilaisista, joten tämän skenaarion toteutuminen on melko epätodennäköistä.

 

Hieman sääliksi käy joukkuetta, jonka tehtävänä on voittaa Tappara neljä kertaa seitsemästä. Tamperelaisseura on tottunut menestymään ja ajoittamaan kuntohuippunsa keväälle. Kun kirvesrintojen riveistä löytyy edellä mainittujen pelaajien lisäksi Kristian Kuuselan ja Jani Lajusen tasoisia pelaajia, joukkue lähtee kannujahtiin mestarisuosikkina numero yksi.

 

 

 

 

RAKKAUDESTA URHEILUUN

 

 

Mikä on urheilun merkitys? Yksinkertainen ja lyhyt kysymys, mutta koitapa vastata siihen yhtä ytimekkäästi. Tehtävä ei ole missään nimessä helppo. Urheilu voidaan nähdä kilpailemisena, tapana ylläpitää kuntoa tai vain mielekkäänä ajanvietteenä. Minulle ja monelle muulle se on kuitenkin paljon enemmän.

 

Suurimmat urheilutapahtumat pysäyttävät koko maailman seuraamaan. Esimerkiksi jalkapallon vuoden 2010 mm-finaalia katsoi yli 500 miljoonaa ihmistä ympäri maailman. Mutta miksi ihmeessä? Miksi suuri osa maailman väkiluvusta katsoo, kun parikymmentä lajitoveria juoksee pallon perässä puolentoista tunnin ajan? Eikö heillä ole parempaa tekemistä? Urheilu herättää suuria tunteita, sillä on valtava yhdistävä voima ja se on globaali kieli, jota kaikki osaavat.

 

Eletään vuotta 1914. Ensimmäinen maailmansota kylvää tuhoa ympäri Eurooppaa. Yhtenä päivänä tapahtuu kuitenkin jotain hämmästyttävää. Kuten niin monena muunakin edeltävänä päivänä,  saksalaiset sekä brittisotilaat kamppailevat mutaisella kentällä. Joulupäivänä 1914 aseet ovat kuitenkin heitetty syrjään. Luotien sijasta tantereella edestakaisin viuhuu jalkapallo. Vihollisista tulee ystäviä ja sodan julmuudet unohtuvat. Vain hetkeksi, mutta kuitenkin. Yhteinen kieli on löytynyt, se on jalkapallo. Tarina on kaunis osoitus urheilun yhdistävästä ja parantavasta voimasta.

 

Kuten äskeinen esimerkki osoittaa, urheilu on pakokeino todellisuudesta. Jalkapallokenttä, jääkiekkokaukalo ja pururata ovat paikkoja, joissa arkiset murheet on mahdollista heittää hetkeksi syrjään. On vain tämä hetki, kaikki muu unohtuu.

 

Urheilu on elämän valmennuskurssi. Urheilu opettaa meidät jakamaan ilon hetket muiden kanssa ja käsittelemään pettymyksiä. Se opettaa toimimaan ryhmässä, luottamaan joukkuekavereihin ja kantamaan vastuuta.  Urheilussa on pelisäännöt, joita on noudatettava, aivan kuten yhteiskunnassakin.

 

Mikä tärkeintä, urheilu antaa toivoa. Se on inspiraation ja voiman lähde vaikeillakin hetkillä. Vuoden -95 maailmanmestaruus toi valoa pimeyteen, kun suomalaiset kärsivät työttömyydestä ja muista taloudellisista haasteista. Lukuisat ”ryysyistä rikkauksiin” – tarinat ovat osoitus siitä, että määrätietoisella työllä ja sitkeydellä on mahdollisuus saavuttaa mitä tahansa. Tavoittele unelmiasi, luota itseesi, älä koskaan anna periksi. 

 

Periksi ei anna myöskään nuori Manchester United –fani Samuel, jolle omat puutteet ovat korkeintaan hidaste.  Samuelin elämänasenteesta voimme kaikki ottaa oppia. Hänen tarinaansa voi tutustua katsomalla videon tästä linkistä.

 

- Tommi, Finaali Oy